Urheiluakatemiasta lisäintoa salibandyyn – ”Tilaisuus, jota ei voinut jättää käyttämättä”

Lapin urheiluakatemiassa valmentautui vastikään päättyneenä lukuvuotena viisi salibandyn pelaajaa, jotka tulivat akatemiatoimintaan mukaan yhdistääkseen urheilun korkeakouluopintoihin. Yksi heistä oli Santa’s Unitedin Mariia Hietikko, joka kertoo nyt kokemuksiaan ensimmäisestä vuodesta urheiluakatemiassa.

Mariia Hietikko luuti päättyneellä kaudella Santa’s Unitedin edustusjoukkueen puolustuksessa. (Kuva: Tero Siivola, urheilu.galleria.fi)

 

Muuttaessani Rovaniemelle opiskelemaan Lapin ammattikorkeakouluun liikunnanohjaajaksi, mielessäni kävi, että salibandyn pelaaminen vaihtuisi pelailuksi ja pitäisin sen avulla vain kuntoa yllä. Uuden joukkueen ensimmäisissä palavereissa asetimme kuitenkin yhteisen tavoitteen, että kauden päätteeksi nousemme liigaan. Minun luonteellani tämä tarkoitti sitä, että koko kroppa laitetaan likoon salibandyä ajatellen ja teen kaikkeni tavoitteemme saavuttamiseksi.

Valmentajamme alkoi myös puhumaan itsensä kehittämisestä Lapin urheiluakatemian avulla, enkä voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Kehittyminen ja erilaiset tavoitteet ovat olleet minulle aina tärkeitä ja sainkin näistä tavoitteista uutta buustia omaan tekemiseeni niin paljon, että halusin tehdä elämästäni urheilullisempaa ja alkaa panostaa pelaamiseen sekä harjoitteluun kunnolla.

Liikunnanohjaajaopiskelijana koulun ja urheilun yhdistäminen kävi helposti, sillä sekä harjoittelu että opinnot suoritetaan Santasport Lapin Urheiluopistolla. Aamutreenien jälkeen oli helppoa suunnata opiskelemaan, kun luokkahuone sijaitsi samassa rakennuksessa tai jos ei järjestettyä toimintaa ollut, niin sai itse mennä tekemään treeniä joko ennen koulua tai koulun jälkeen.

Lisäksi aamutreenien jälkeen oli virkistynyt olo, joten ensimmäisiä tunteja ei tarvinnut käyttää aivojen ja kropan hereille saamiseksi. Opettajat olivat hyvin suvaitsevaisia urheilua kohtaan eli aamutreenien tekeminen ei myöskään häirinnyt opintoja.

Osaavaa ja monipuolista yleisvalmennusta

Mitkään akatemia-aamun herätykset eivät tuntuneet kamalilta, kun tiesi, että akatemiassa tulee saamaan osaavaa ja monipuolista valmennusta. Yleisvalmentaja Jarmo Dementjeff osasi valmentaa hyvin ja osoitti kiinnostusta salibandyä sekä meidän tavoitteitamme kohtaan. Liikunnanohjaajaopiskelijana minulla oli myös kiinnostusta hänen työtään kohtaan, ja aina kun kyselimme häneltä miksi teemme esimerkiksi jotain tiettyä harjoitusta, hän kertoi sen meille.

Teimme paljon erilaisia treenejä vuoden aikana, joten harjoituksiin ei ehtinyt kyllästyä. Lähinnä jäi harmittamaan, kun kaikkia asioita ei ehtinyt tehdä niin montaa kertaa. Sitä alkoi myös itse ymmärtämään vuoden mittaan, mitä hyötyä eri harjoitteiden tekemisestä on lajissamme ja näin jälkikäteen osaa myös itse soveltaa oppimaansa.

Kauden aikana huomasin, että ainakin reagointi- ja suunnanmuutoskyky sekä lähtönopeus parantuivat kauden edetessä, jotka ovat lajissamme tärkeässä roolissa. Akatemiaharjoituksissa juoksimme vetoja kennoihin, jossa saimme itse seurata harjoitteiden aikana, mihin suuntaan tulos muuttuu vai pysyykö se jopa samana. Joskus sitä jopa epäili, olivatko kennot menneet rikki, kun tulostaulu näyttää osaltani viisi kertaa peräkkäin samaa tulosta. Tuloksia sai myös verrata koko kauden ajan omiin tuloksiin, mihin suuntaan ne muuttuivat. Se oli itseä motivoivaa ja sai yrittämään entistä kovempaa.

Taito- ja fysiikkaharjoittelun lisäksi Hietikko ja muut salibandyn pelaajat pääsivät käsiksi tuttuihin välineisiin Lapin urheiluakatemian aamuharjoituksissa.

 

Kauden aikana minulla tuli ongelmia jalkojeni kanssa. Menin urheiluopistolla fysioterapeutille, joka kertoi minulle, mistä oireet voisivat johtua ja ohjeisti minulle erilaisia liikkeitä ja harjoitteita. Yleisvalmentaja Dementjeff ja fysioterapeutti olivat keskustelleet opistolla ja jotkin harjoitteet saatiin räätälöityä minulle sopiviksi tai jätettiin osaltani kokonaan pois, kunnes kroppa oli siinä kunnossa, että kaikkia harjoitteita pystyi tehdä. Lisäksi minulle täytyi määrittää maksimisykkeet, joka onnistui myös helposti Santasportilla sijaitsevan testausaseman kautta.

Meillä oli viiden salibandyn pelaajan ryhmä, jossa saimme urheilla ja tehdä eri harjoitteita. Ryhmässä meillä oli hyvä fiilis ja tekemisen meininki, ja treeneissä saimme jakaa ajatuksia ja fiiliksiä treeneistä ja sekä kropan erilaisista tuntemuksista. Käytimme yhdessä myös Santasportin kylpylää palautumisen edistämiseksi, joka oli treenin päätteeksi tai vapaapäiville erittäin hyvä lisä.

Akatemiavuodesta minulle jäi ainoastaan hyviä kokemuksia ja fiiliksiä. Haluan jatkossakin sisällyttää aamutreenit päivärutiineihini opiskelun yhteydessä. Sain hyviä vinkkejä sekä valmiuksia kohti urheilijan arkea, ja kohti urheilullisempaa tulevaisuutta.

 

Kesäterkuin,

Mariia Hietikko


Jaa sivu eteenpäin

Muita uutisia