Opiskellen maailman huipulle - "Tämä on minulle paras paikka ikinä!"

27.02.2017

Suomen suurinta uimaseuraa, Cetus Espoota edustava uimari Antti Latikka, 26, on yksi Lapin Urheiluakatemian meritoituneimmista urheilijoista. Ensimmäistä lukuvuottaan Lapin ammattikorkeakoulussa liikunnanohjaajaksi opiskeleva Latikka on edustanut Suomea kolmissa perättäisissä paralympialaisissa aina vuoden 2008 Pekingistä viime kesän Rion paralympialaisiin asti. Jokaisissa paralympialaisissa tuore lappilainen on yltänyt finalistien joukkoon päälajissaan 100 metrin selkäuinnissa. Tie huipulle ei kuitenkaan ole ollut näkövammaiselle uimarille se kaikista ruusuisin.

 

IMG_8555 (3).JPG

Antti Latikka on kulkenut pitkän polun maailman huipulle.

Harrastelijasta huippu-uimariksi


Näkövammastaan huolimatta Latikka on harrastanut monipuolisesti liikuntaa ja urheilua lapsuudessa ja nuorena. Huippu-uimariksi mies kasvoi omien sanojensa mukaan vahingossa.

– Aloitin kilpauinnin vasta 13-14-vuotiaana. Liikuin siihen asti paljon vanhempieni ja kavereideni kanssa pihalla, mikä johti niska- ja hartiakipuihin, joita haluttiin alkaa parantamaan uimalla harrasteryhmissä. Kävin aluksi harrasteryhmissä ja tekniikkakursseilla, missä minulle ehdotettiin kilpauintia.

Siirtyminen kilparyhmiin ei kuitenkaan tapahtunut sormia napsauttamalla. Pelko muiden paremmuudesta ja usko omasta kyvykkyydestä valtasivat nuoren Latikan mielen. Kului kaksi vuotta, ennen kuin mieli kirkastui ja nuoren pojan rohkeus kasvoi riittävälle tasolle yllättävän tahon kautta.

– Pääsin silloisen Suomen Invalidien Urheiluliiton eli nykyisen VAU ry:n uintileirille, jossa minulle istutettiin kilpailun siemen ja seuraavana syksynä uskaltauduin hakea kilpauintiryhmään. Siitä lähtien treenimäärät ovat kasvaneet ja olen uinut integroidusti vammattomien kanssa, aluksi nuorten ja lopulta aikuisten mukana.

Uinti on lajina haastava ja pääsy huipulle vaatii urheilijalta tuhansia ja taas tuhansia varhain aloitettuja harjoittelutunteja. Antti Latikka ei koe näkövammansa vaikuttaneen uraansa muuten, kuin aloittamisen suhteen. Uskallus tarttua mahdollisuuteen oli lopulta varsin palkitseva.

-Olin kovan liikkumisen ansiosta aika hyvässä kunnossa, joten jonkun piti vain opettaa minut uimaan kovaa, mikä mahdollisti pääsyn neljän vuoden harjoittelun jälkeen ensimmäisiin paralympialaisiini.

 

Kolmen olympiadin mies

 

Latikan matka maailman huipulle sai tuulta siipien alle vuonna 2008, kun silloinen lukion kakkosluokkalainen pääsi villillä kortilla mukaan Pekingin paralympialaisiin. Reissu kannatti, sillä tuloksena oli finaalipaikka ja seitsemäs sija Latikan päälajissa 100 metrin selkäuinnissa.

Neljä vuotta myöhemmin 21-vuotias Latikka osallistui vuoden 2012 Lontoon paralympialaisiin. Uransa toisissa paralympialaisissa esiintynyt Latikka selvitti jälleen tiensä finaaliin, ollen loppusijoituksissa kahdeksas. Latikan saavutukset huomioitiin myös kansallisesti ja mies valittiinkin vuonna 2012 sekä Vuoden uintiurheilijaksi että Vuoden vammaisuimariksi.

Antti Latikka.jpg

Antti Latikka on ehtinyt urakoida jo kolmet paralympialaiset. Vuosi 2016 on ollut tähän asti menestyksekkäin. (Kuva: Harri Kapustamäki/Paralympiakomitea)

 

Uran tähänastinen huippuhetki koki kuitenkin päivänvalonsa viime syksynä Rion paralympialaisissa Brasiliassa. Latikka ui ainoana suomalaisena paralympiafinaaleihin ja saavutti lopulta rohkealla uinnillaan uransa parhaan sijoituksen olemalla finaalien kuudes. Samana vuonna EM-pronssia uinut Latikka on saanut kolmesta olympiadista ja paralympialaisista pelkästään unohtumattomia kokemuksia matkareppuunsa.

– Olympialaiset ja paralympialaiset ovat syystäkin urheilijan päätavoite ja unelma. Ne ovat suurimmalla skaalalla järjestetyt kisat ja niitä järjestetään harvoiten. Tietysti Pekingissä ja Riossa oli omat ongelmansa kisakaupunkeina, mutta itse kisajärjestelyt on aina tuotettu niin isolla rahalla, ettei niistä voi jäädä kuin unohtumattomia kokemuksia urheilijalle. Siellä on kaikki vaan niin paljon hienompaa.

 

Ura vaakalaudalla

 

Taiteilu huippu-urheilun terävimmässä kärjessä ja fysiikan opiskelut yliopistossa saattavat äkkiseltään kuulostaa jo haastavalta yhdistelmältä. Kun siihen lisätään vakava sairaus, jonka kanssa urheilija on taistellut suurimman osan urastaan, voidaan puhua todella sitkeästä sissistä.

– Minulla diagnosoitiin vuonna 2009 vakava ponnistelusta provosoituva migreeni ja se on laskenut varjonsa kaiken ylle, mitä olen viimeiset seitsemän vuotta tehnyt. Rion jälkeen en ollut ihan varma, jatkanko uintia enää, Latikka kertaa mennyttä.

Myös fysiikan opiskelut Helsingin yliopistossa alkoivat kypsyttää miestä. Viiden vuoden opinnot eivät tuoneet Latikalle edes kandidaatin tutkintoa, joten isoja päätöksiä oli tehtävä niin urheilun kuin opiskelunkin suhteen.

 

Onni löytyi Lapista

 

– Olen muodostanut itselleni tavoitteen, että haluan tulevaisuudessa olla tuottamassa lapsille ja nuorille niitä samoja iloja ja onnistumisen kokemuksia, mitä olen itse saanut urheilun parissa kokea, Latikka haaveilee.

Vuosi sitten jouluna kypsyi päätös, jonka seurauksena Latikka päätti lopettaa fysiikan opinnot ja hakeutua liikunnanohjaajakoulutukseen. Koulutus tukee Latikan tulevaisuuden haaveita lasten ja nuorten parissa ja tällä hetkellä uimari meneekin opiskelu edellä.

– Rion jälkeen minulla ei ollut uskoa siihen, että Kajaani tai Vierumäki voisi auttaa minua kehittymään opiskelujen ohella uimarina samalla tavalla kuin Rovaniemi, joten päädyin tänne. Koen, että täällä Rovaniemellä minulla on oikeanlainen seura ja oikea akatemiatoiminta, jossa puitteet ja valmennus ovat sillä tasolla, että se mahdollistaa vielä uinnin huipulla.

Lopullinen päätös uran jatkumisesta syntyi kuitenkin vasta marraskuussa pitkästi Rion kisojen ja Rovaniemelle muuton jälkeen.

– Minulta löytyy vielä paloa uintiin ja olen päättänyt jatkaa uintiuraani niillä ehdoin, että pystyn ensinnäkin yhdistämään opiskelun ja urheilun saumattomasti ja toisekseen, että terveyteni pysyy vähänkään kontrollissa.

Haasteita riittää, mutta Latikka katsoo tulevaisuutta positiivisin mielin.

– Se on hankala asia, mutta jos ja kun se on tähän mennessä onnistunut helposti täällä Rovaniemellä, niin koen, että tämä on paras paikka minulle ikinä.

IMG_8553 (3).JPG

Antti Latikka on löytänyt oman paikkansa Rovaniemeltä, jossa opiskelu ja tavoitteellinen urheilu onnistutaan yhdistämään vaivatta.

 

Kysyttäessä kolmen vuoden päästä järjestettävistä paralympialaisista Tokiossa, on mies varsin maltillinen vastauksissaan.

– Tällä hetkellä menen opiskelu edellä, mutta jos se mahdollistaa treenaamisen huipputasolla ja Tokioon tähtäämisen, niin totta kai sinne lähdetään.

 

Kaikki lähtee asenteesta

 

Paraurheilu on nostanut päätään suomalaisessa yhteiskunnassa vuosi vuodelta. Yksi merkittävimmistä paraurheilun tienraivaajista on juuri Vuoden urheilijaksi valittu pyörätuolikelaaja Leo-Pekka Tähti. Latikan mukaan itse Tähden valinta Vuoden urheilijaksi ei sinällään ole se merkityksellisin asia kokonaisuutta katsottaessa, vaan valinnan pohjalta syntynyt näkyvyys ja keskutelun herättäminen vammaisurheilusta.

– Paljon on vanhempien ja ohjaajien asenteista kiinni, lähteekö lapsi liikkumaan. Mitä useampi vammaisurheilija pääsee mukaan toimintaan, sitä enemmän Suomeen saadaan lisää kilpailua ja sitä kovatasoisempia urheilijoita Suomesta lähtee paralympialaisiin ja arvokisoihin.

– Näkyvyys auttaa myös vammattomia vanhempia, joilla on vammaisia lapsia, uskomaan, että vammainenkin voi olla urheilija ja liikkuja, itsekin Vuoden urheiluteko –palkinnolla palkittu Latikka rohkaisee.

Antti Latikka on loistava esimerkki siitä, mihin oikeanlainen asenne, rohkeus ja päättäväisyys voi ihmisen viedä.

 

 

Teksti: Harri Nykänen, Lapin Urheiluakatemia