Maajoukkuekutsujen taustalla laadukas akatemia- ja seuratoiminta
Pohjoisen alueen nuorille lentopalloilijoille on alkanut kilahdella maajoukkuekutsuja tasaiseen tahtiin viimeisten vuosien aikana. Lapin urheiluakatemian tyttöjen lajivalmentaja ja WoVo Rovaniemen liigajoukkueen päävalmentaja Teemu Mäkikyrö uskoo, että kutsujen taustalla on paitsi ansioitunut työ urheiluseuroissa, myös laadukas akatemiatoiminta aina yläkouluvaiheesta huipulle saakka.
Teemu Mäkikyrö luotsaa lentopalloilijoita sekä Lapin urheiluakatemiassa että WoVo Rovaniemen liigajoukkueessa.
Teemu Mäkikyrö sekä muut pohjoisen alueen lentopallotoimijat ovat saaneet ilokseen huomata, kuinka satsaukset lentopallon urheilulliseen ja valmennukselliseen toimintaan Pohjois-Suomessa ovat alkaneet näkyä koko valtakunnan tasolla. Mäkikyrö laskee, että kuluneen kauden aikana erinäisiä maajoukkuekutsuja on tullut peräti 14 kappaletta urheiluakatemiassa mukana oleville pohjoisen alueen tyttö- ja poikapelaajille.
– Vanhemman U17-maajoukkueen leirityksissä mukana on nähty rovaniemeläisistä WoVo-kasvateista Neea-Maria Joki, Miia-Maria Mäkikyrö, Neea Tasala ja Tiia Heikkinen, Lapin Susien kasvatti Ivalosta Iia Keskitalo sekä Tornion Lentiksen kasvatti Moona Tarkiainen.
– Nuoremman U15-ikäluokan maajoukkuetapahtumissa ovat puolestaan käyneet tyttöpuolelta Iina Kaikkonen (Haukiputaan Heitto), Juulia Järvinen (Lapin Sudet), Unna Eteläinen (WoVo) sekä Vilma Isometsä (Kempeleen Lentopallo), Mäkikyrö luettelee.
Kempele on ollut vahvasti edustettuna myös poikapelaajien puolella, sillä Napapiirin Pallokettujen Mikko Määtän lisäksi poikien maajoukkuetapahtumissa ovat käyneet Kempeleen Lentopallon Arttu Ahonen, Riku Hämäläinen sekä Oskari Järvenpää.
Leirielämään opetellaan yläkouluvaiheessa
Kaikkia edellä mainittuja lentopalloilijalupauksia yhdistää yksi asia, nimittäin yläkoululeiritys. Nuorempi ikäluokka on ehtinyt olla akatemiatoiminnassa vasta vuoden, mutta vanhemmalla ikäluokalla kokemusta yläkoululeirityksistä on jo useampi vuosi.
Mäkikyrö näkee, että akatemiatoiminnalla on selkeä yhteys pelaajakehitykseen ja sitä kautta maajoukkuenimeämisiin. Hän on myös tyytyväinen siitä, että urheiluakatemiatoiminta on saatu Lapissa niin laadukkaaksi, että pelaajia haluaa osallistua yläkoulutoimintaan ympäri Pohjois-Suomen.
– Pelaajamassa ei täällä pohjoisessa ole välttämättä iso, mutta kun se saadaan liikkeelle oikealla ja järkevällä tavalla, niin se on meidän ympäristössämme tärkeintä, Mäkikyrö kertoo.
Lapin urheiluakatemiassa toteutettava leirimallinen yläkoulutoiminta on otollista aikaa urheilijaksi kasvulle. Laadukkaan lajiharjoittelun ohella yläkouluvaiheessa panostetaan muun muassa nuorten elämänhallintaan ja fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen. Valmentajan mukaan se on myös oiva ”oppikoulu” mahdollisia maajoukkuetapahtumia silmällä pitäen.
– Pelaajat oppivat samalla leirielämää ja ovat sitäkin kautta valmiimpia, kun ensimmäinen kutsu maajoukkuetapahtumiin tulee. Silloin ei tarvitse jännittää turhia tai miettiä, kuinka kovaa se eläminen siellä on, kun on valmiiksi siihen täällä totuttautunut, Mäkikyrö analysoi.
Akatemiayhteistyön merkitys seuroissa
Akatemiayhteistyö koetaan erityisen tärkeänä myös urheiluseurojen kannalta katsottuna. Napapiirin Pallokettujen valmennuspäällikkö Markus Vilanderin mukaan urheiluakatemian vahvuus piilee siinä, että pelaajan polku on avoimesti näkyvissä aina pienimmistä F-junioreista liigapelaajaksi saakka.
– Juniorin näkökulmasta näkisin tämän avoimuuden motivoivana tekijänä. Toimimme pitkälti samassa ympäristössä, jolloin he pääsevät hyvinkin helposti näkemään liigatason toimintaa ihan sieltä pikkujunnusta lähtien. Tällaisessa avoimessa pelaajaputkessa mahtavin juttu on varmasti se, että esikuvia ja esimerkin näyttäjiä on jatkuvasti saatavilla, Vilander mainitsee.
Esimerkkeinä nykyisistä liigapelaajista – jotka ovat vaikkapa yläkouluputken läpikäyneet ja liigajoukkueisiin nousseet – mainittakoon muun muassa sodankyläläislähtöiset Petra ja Jere Salmela, rovaniemeläiset Aliisa Kähkölä ja Janette Niemelä sekä ivalolaislähtöinen Viivi Pyhäjärvi.
Itsestäänselvyys liiga- tahi maajoukkuepelaajaksi kasvaminen urheiluakatemian kautta ei kuitenkaan missään nimessä ole. Töitä täytyy tehdä ja motivaation pysyä kirkkaana. Osa pelaajista voi jättäytyä sivuunkin jossain kohtaa, mikä on myös luonnollista ja hyväksyttävää. Akatemiaputken aikana tarjotaan kuitenkin mahdollisuus harjoitella aika ajoin liigajoukkueenkin kanssa, jolloin tiivis yhteisö ja mielikuva huipulla tapahtuvasta toiminnasta syntyvät hyvissä ajoin.
Seura- ja akatemiatoiminnan yhtenäisyyttä sekä pelaajapolulla etenemistä edesauttaa myös se, että samat valmentajat toimivat pääosin samojen pelaajien kanssa niin urheiluakatemiassa kuin seurojen liiga- ja farmijoukkueissakin.
Teemu Mäkikyrön mukaan viimeaikaiset maajoukkuenimeämiset kertovat pohjoisen alueen lentopalloseuroille ja urheiluakatemialle hyvää kieltä eritoten toiminnan kannalta riittävästä laadusta sekä siitä, että toimintaa on syytä jatkaa. Hän haluaa nostaa lopuksi esille myös seikan, johon yläkouluvaiheella on ollut merkittävä vaikutus.
– Tänä vuonna yhdeksän yläkoululeirityksessä mukana ollutta lentopalloilijaa pääsi siirtymään akatemiapolulla toiselle asteelle. Urheilulukioon vuosittain valittavasta 30 urheilijasta peräti seitsemän oli lentopalloilijaa, mikä on suhteutettuna iso määrä (23,3%) ja mihin olemme erittäin tyytyväisiä, Mäkikyrö päättää.